ETUSIVU » Blog » Vyöhyketerapia, hyvinvointia vai huijausta

Vyöhyketerapia, hyvinvointia vai huijausta

Kuten kaikki muutkin vaihtoehtoisen lääkinnän lajit, vyöhyketerapia aiheuttaa intohimoista keskustelua puolesta ja vastaan. Hoidosta hyötyneet ihmiset vannovat sen terveyttävään vaikutukseen, kun taas skeptikot pitävät sitä samanlaisena uskomushoitona kuin kaikkia muitakin länsimaisen lääketieteen ulkopuolisia parannuskeinoja, joilla ei ole tieteellistä näyttöä tukenaan. Vyöhyketerapiassa kehon tiettyjä osia stimuloidaan painelemalla, ja uskotaan, että kyseiset pisteet kropassa korreloivat suoraan niihin sidoksissa oleviin sisäelimiin. Jalkapohjat ja korvat ovat käsittelyssä pääsääntöisesti, mutta myös muita kehon pisteitä saatetaan hoitaa. Joskus hoidon päätteeksi potilaalle jätetään korvanlehtiin tai ranteisiin pieniä magneetteja tehostamaan terapian vaikutusta. Vyöhyketerapia on suhteellisen uusi vaihtoehtoinen hoitomuoto, vaikkakin sen edeltäjien sanotaan juontaneen juurensa muinaisesta Kiinasta ja Egyptistä. Sen oppi-isä oli amerikkalainen William H. Fitzgerald, joka 1917 kirjoitti havainnoistaan kivunlievityksessä liittyen kymmeneen kehon vertikaaliseen linjaan. Joidenkin lähteiden mukaan vyöhyketerapia olisi saapunut Eurooppaan jo satoja vuosia aikaisemmin, ja tunnettu täällä nimellä “zone therapy”, joka vastaa paremmin terapiamuodon suomenkielistä nimeä kuin amerikkalainen “reflexology”. MItään tieteellisiä todisteita vyöhyketerapian hyödyistä ei ole. Kuten muutkin uskomuslääkinnän lajit, se perustuu pitkälti hoidettavan subjektiiviseen kokemukseen. Vyöhyketerapian sanotaan auttavan muun muassa koliikkiin, stressiin,erilaisiin kiputiloihin ja elämänhallintaan.

Hoito ja subjektiivinen hyöty

 

Vyöhyketerapiassa vastaanotto kestää yleensä tunnista puoleentoista, riippuen hoidon tyypistä. Niin sanottu psykologinen vyöhyketerapia, jossa mennään syvemmin hoidettavan menneisyyteen, muistoihin ja tunne-elämään, saattaa kestää pari tuntia. Muualla maailmassa annetaan myös puolen tunnin hoitoja, mutta ne eivät ole yleisiä Suomessa. Ensimmäisellä kerralla kartoitetaan hoidettavan yleiskunto, ongelmat ja keskustellaan kuinka tiiviisti vyöhyketerapiaa tulisi antaa. Varsinainen hoito voi alkaa joko jalkapohjista, käsistä tai korvanlehdistä. Terapeutti painelee tiettyjä pisteitä sormillaan, kämmenellään tai käyttäen tarkoitukseen soveltuvaa puikkoa, palloa tai sivellintä. Hoidon aikana tunnetila saattaa olla niin rentouttava, että hoidettava nukahtaa. Mahdollisina jälkitiloina mainitaan muun muassa uneliaisuus, lisääntyneet eritteet, mielialojen vaihtelu ja pahoinvointi. Niiden sanotaan johtuvan kehon energiavirtojen vapautumisesta ja eikä niiden tulisi kestää paria vuorokautta kauempaa. Useat kokevat saavansa hyötyä vyöhyketerapiasta, mutta kuten todettua, tieteellistä näyttöä sen tehokkuudesta ei ole. Subjektiivisesti koettu hyöty voi liittyä sekä psykologisiin että fysiologisiin tekijöihin, kuten yksilökeskeiseen lähestymismalliin tai rentouttuvaan paineluhierontaan.

Kriittisyys ja vaihtoehtohoitojen sääntely

 

Varsinkin viime aikoina vaihtoehtoisia hoitomuotoja on alettu tarkastelemaan entistä kriittisemmin. Lääkärien uusi sukupolvi ei ole enää vakuuttunut edes akupunktion tehosta, joten vyöhyketerapia ei ole nostanut uskottavuuttaan lääketieteen ammattilaisten parissa myöskään. Kriittisyys vaihtoehtoisia lääkehoitoja vastaan tulee kahdessa hyvin perustellussa aallossa. Ensimmäiseksi ollaan huolissaan siitä, että vaihtoehtohoitoihin turvautuva ihminen hylkää kokonaan länsimaisen lääketieteen, ja vakavissa sairauksissa ei hae tarvittavaa hoitoa. Vastuulliset vyöhyketerapeutit osaavat ohjata potilaan lääkärin vastaanotolle, jos tilanne niin vaatii, mutta jos aikaisemmat kokemukset ovat tehneet ihmisestä epäluuloisen lääkkeitä kohtaan, ei ketään voi hoitoon pakottaa. Toinen, ja yleisempi huoli on, että lääkkeen kaltaisten valmisteiden myynnillä ja vaihtoehtoisilla hoidoilla yritetään lypsää hyväuskoisilta ja epätoivoisilta ihmisiltä rahaa niin paljon kuin pystytään. Koska plasebo hoidoilla pystytään tutkitusti vaikuttamaan henkilön terveydentilaan, voi tämä näennäistehokkuus huijata monia. Sen lisäksi lumelääkkeiden on todettu olevan tehokkaampia, mitä kalliimpia ne ovat. Alkuvuodesta 2018 Suomessa käytiin tiivistä keskustelua vaihtoehtohoitojen ja -lääkinnän sääntelystä. Tietyt kansanedustajat vaativat, että lakimuutoksella näitä epämääräisiä terapioita tulisi valvoa ja kuluttajalle tulisi selkeästi tiedottaa, että kyseessä on pseudotieteeseen perustuva hoitomuoto. Ironisesti kyllä, yksi asian puolestapuhujista oli kristillinen kansanedustaja, joka vakaasti uskoo, että homoseksuaalisuus on parannettavissa terapialla ja rukouksen voimalla.

Kriittisyys ja vaihtoehtohoitojen sääntely

Leave a Comment